Kuuden viikon jälkeen...

alkaa uupumus henkisellä puolella painamaan. Kyllä minua varoitettiin että kasvattajana tulen olemaan kovilla, mutta en olisi ajatellut että se alkaisi jo näin alkumetreillä. Pahoittelen jo etukäteen, että tästä pentujen 6vko postatuksesta tulee enemmän henkilökohtaisempi, mutta katson parhaaksi antaa tulvan vain tulla...

Tätä pentua suunniteltiin pitkään ja olin todella iloinen ja onnellinen kun Tildan juoksut viimein alkoi. Odotusaika oli puolivälin jälkeen raskasta, sillä Tilda ei oikein syönyt. Yleensä en "maanittele" koiraa syömään, mutta lopputiineydestä Tilda sai syödä mikä meni alas. Sitten tuli synnytys. Silloin ajattelin että pahin on jo takana, mutta se olikin edessä. Synnytys ei edennyt oppikirjan mukaisesti ja kaksi viimeistä tyttöä saatiin pelastettua sektiolla. Seuraava huolenaihe oli Tildan leikkaushaavan paraneminen, tuleeko maitoa tarpeeksi ja tuleeko tähän päälle vielä kalkkishokkia. No ei, mitään ongelmaa edellä mainittujen asioiden kanssa ei ollut. Tilda hoiti ja ruokki pentuja hienosti lievistä leikkauksen jälkeisistä kivuista huolimatta.
Pennut kasvoivat ja kehittyivät. Ensimmäisen viikon aikana huomasin Pikkiksen (Hilman) hännässä häntämutkan. Asia ei haitannut minua eikä Hilmaa  ja olen iloinen että Hilmalle on löytynyt todella ihana koti :) Viikkojen kuluessa pentujen luonteet alkavat erottumaan ja ne alkavat liikkumaan. Pennuille on löytynyt ihanat kodit.
Jo ennen viime viikon pentuetarkastusta Aapo on kiinnittänyt huomiota erilaisuudellaan. Nämä epäilyt ovat vaihdelleet päivittäin. Tänään niihin kuitenkin saatiin vastaus, kun suuntasimme aamulla Helsinkiin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan. Aapolle tehtiin baer-testi eli kuulontutkimus. Tulos oli sitä mitä olinkin odottanut eli poika on täysin kuuro. Olin asennoitunut tähän, mutta silti jouduin pari kertaa nielaisemaan palan pois kurkusta kun eläinlääkäri kertoi ja selitti meille asiaa. Olimme jo viikonlopun aikana pohtineet Aapon tulevaisuutta, sillä perhe jonne Aapon piti muuttaa ei pysty häntä ottamaan. Muutamat itkut tuli itkettyä (nytkin itkettää). Siihen päätökseen kuitenkin tulimme että ensisijaisesti Aapolle etsitään kotia, mutta jos sopivaa sellaista ei löydy, niin poika jää meidän laumaan. Eläinlääkäri kysyi meiltä tänään vaihtoehtoja jatkon kannalle ja rivien välistä ymmärsin hänen viittaavan eutanasiaan. Se ei ole ollut meillä edes harkittu vaihtoehto. Kuuden viikon aikana tuohon pieneen nallekarhuun on muodostunut tiivis tunneside ja siitä on tullut erityisen tärkeä.
Vielä tänään aamulla ajattelin että mikä siinä on, kun elämä potkii näin paljon kerrallaan, mutta sitten tajusin jotain. Ennen alamäkeä tulee aina ylämäki. Tämä pentue ja koko pentuaika on opettanut minulle aivan valtavasti. Olen oppinut hirveästi uutta tekemällä, näkemällä sekä kuulemalla ja vaikka silloin neljältä aamulla kun pennut ovat huutaneet ja on suoraan sanoen vituttanut, olen todella kiitollinen että jokainen niistä on täällä juuri sellaisena kuin ne nyt ovat <3
Minulla ei ole epäilystäkään etteikö tämä viisikko pärjää maailmalla, oli "rajoitteita" tai ei. Olen parhaani mukaan tarjonnut niille eväitä elämään aina siitä hetkestä lähtien kun ensimmäinen pentu (Aapo) syntyi tai kun itkin väsymystä ja huolta mieheni sylissä Eläinsairaalan huoneessa odottaessa Tildaa ja pentuja leikkurista, ja mietin että mahtaako tämä päättyä hyvin.
Erilaisuus on rikkautta. Erilaisuus antaa voimaa ja se tuo iloa. Minua ei hävetä kertoa että ensimmäisessä pentueessani on kaksi erilaista pentua. Toisella erilaisuus on enemmän läsnä kuin toisella, mutta ne ovat kummatkin minulle täydellisiä pentuja. Olen ylpeä että saan olla niiden kasvattaja.

Toivon Leijonamielen rohkeutta, 
sitä haluaisin antaa teille. 
Vaahteranmäen Eemelin elämänuskoa. 
että mitään ei kannata murehtia liikaa etukäteen, 
asiat otetaan sellaisina kuin tulevat 
ja sitten toimitaan ja tehdään mitä voidaan. 
Peukalo-Liisan Ihmemaan kykyä elää läpi yllätyksiä ja ihmeitä, 
kaikki voi olla mahdollista. 
Muumi Mamman tyyntä luotettavuutta, 
terveen järjen harkintaa. 
Tom Sawyerin rehellisyyttä ja suoruutta, 
kykyä kohdata todellisuus sellaisena kuin se on. 
Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä, 
kiitoksen ja onnistumisen elämykset. 
Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun, 
Peppi Pitkätossun hulluttelevaa huolettomuutta, 
uskallusta ajatella joskus myös nurinkurisesti. 
Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen maailmanympärysmatkalle. 
Pikku Myyn voimaa olla eri mieltä sekä 
Pikku Prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti ja suvaita erilaisuutta.

Tältä viikolta ei valitettavasti tule "passikuvia" tai ainakin ne tulee myöhemmin...

Sen verran kuitenkin kerron että näiden ihanien ja täydellisten pentujen täydellinen isä valioitui viikonloppuna Suomen ja Eestin muotovalioksi! Kiitos Tiina ja Ville että olette olleet mukana mahdollistamassa näin upean viisikon syntymisen ja onnittelut <3

Ps. Aapo-poika etsii itselleen uutta kotia. Mieluiten sellaiseen perheeseen, jossa on toinen koira kaverina eikä ihan pieniä lapsia, vaikka Aapo lapsista pitääkin. Aapo on todella reipas poika ja toivoisinkin perheen olevan aidosti kiinnostunut tämän pienen nallekarhunkanssa puuhailusta :) Kuurous vaatii koulutusvaiheessa enemmän työtä, mutta ei ole este harrastamiselle :)
Kerron mielelläni lisää puhelimitse 050 3051519