You call this palautumien?

Joko sitä nyt saisi hieman huilia ennen ensi viikonlopun koitoksia!? Takana melkoinen aktiiviikonloppu, johon sisältyy paljon onnistumisia, mutta myös jonkin verran pettymisiä.

Lauantaina alkoi aamulla matka kohti Vantaan Kuusijärveä tavoitteena Triathlon 2015. Osallistuimme Idan kanssa kokeilusarjaan, jossa matkat olivat huomattavasti lyhyemmät kuin mitä perusmatkoissa: Uinti 200m, pyöräily 14km ja juoksu 2,5km. Tämä oli ensimmäinen triathlon ever ja näin ensikertalaiselle kokemus oli todella miellyttävä ja tyhmiin kysymyksiinin vastattiin ilman naureskelua.
Urakka alkoi kisainfolla, jossa meille ensikertalaisille kerrottiin kisojen etenemisestä, säännöistä ja reiteistä. Sen jälkeen oli noin tunti aikaa viedä tarvittavat tavarat vaihtopaikalle ja pukea ensimmäisen lajin varustus päälle. 200m uintimatka suoritettiin Kuusijärven noin 15 asteisessa järvivedessä. Toisin kuin perusmatkoilla, kokeilusarjan lähtö tapahtui suoraan vedestä, ei siis laiturilta hypäten.
Lähtömerkin saatua porukka kirmasi matkaan kamalalla vauhdilla. Itsellä oli suht hyvä lähtöpaikka edessä vasemmalla, mutta eräs kovemman luokan kilpailija sen vei ja potkaisi vielä päähän niin että hörppäsin vettä oikein aimo ainnoksen. Se jos mikä sai kilpailuvietin heräämään (voitin tämän kilpailijan loppujen lopuksi). Uin hetkenaikaa selkää, jotta sain pahimmat yskittyä keuhkoista pois ja jatkoin loppumatkan sitten kroolaten. Ikuisuudelta tuntunut uintimatka oli viimein ohi ja ei muuta kuin kevyttä hölkkää kohti vaihtopaikkaa. Matkalla jo uimahattu pois ja jalkojen pyyhkiminen mattoon, ja vaihtopaikalla vaihto meni mallikkaasti. Pyöräilyvermeet päälle ja pyörän talutus vaihtopaikan läpi oranssille viivalle, josta pyörän selkään sai nousta. Siitä alkoi 14km urakka Vanhalla Lahdentiellä. Äidin ikivanha Crescent hoiti tehtävänsä uskollisesti (tasoitusta mummopyörästä? :D), vaikka jo ensimmäisen 3,5km jälkeen teki mieli luovuttaa... Toiseen suuntaan polkiessä oli aivan järkyttävä vastatuuli ja tietenkin juuri siihen suuntaan, johon oli pahemmat ylämäet. Kyllä itku meinasi tulla kun jalat huusi hoosiannaa 7km kohdalla, mutta loistava yleisö sai tuntemaan itseni maailmanluokan triathlonistiksi, mikä auttoi jaksamaan. Hämmentävää siis oli että kaikki kannustivat kaikkia läpi koko kisan. Omissa lajeissani kannustetaan vain tuttuja ja pyöritään omissa piireissä, mutta triathlonissa aivan ventovieraat huutavat ja hurraavat kilpailijoille läpi koko kisan. Ei ihme että lajiin jää koukkuun!
Piiiiiiitkältä tuntuvan pyöräilyn jälkeen oli viimeisen osuuden vuoro. Tullessani vaihtopaikalle ajattelin mielessäni: "Perkele, näin pitkälle on jo selvitty, kyllä se juoksukin vielä sisulla menee!" Olin jo pyöräilyy valinnut Inov maastojuoksukengät, joten kenkien vaihtoa ei tarvinnut tehdä. Pyörä ja kypärä telineeseen ja nopea huikka hedelmäsosetta kiduksiin. Juoksussa heti alkuun oli jyrkkiä ylämäkiä, mutta olin päättänyt juosta koko matkan. Toisen mäen jälkeen oli vesipiste, josta huikkasin vielä energiajuomaa viimeiseen rutistukseen. Olin todella tyytyväinen valitessani Inovit juoksuun, sillä mun ei tarvinnut muiden kilpailijoiden tapaan paljoa tarvinnut alamäkiin hidastella. Loppupätkä rullasi melko tasaiseen tahtiin ja huomasin kyllä energiajuoman antavan papua. Huisia oli vikan kilometrin kohdalla jo kuulla maalialueelta kantautuvat kuulutukset. Viimeisen 300m kohdalla päätin ottaa viimeisen spurtin ja heittää kaikki likoon. Se olikin kannattavaa, sillä maaliin tultaessa parasta oli kuulla nilkassa olevan chip-laitteen piippaavan, mikä kertoi ajan pysähtyneen 1h05min25sek kohdalle ja nähdä vain neljä minuuttia aikaisemmin maaliin tulleen Idan kasvot.
Niin huikea fiilis, kun tietää antaneensa kaikki ja se tuntuu kropassa: olo on samaanaikaan uupunut mutta myös "puhdistunut", kun sydänlihas on puhdistunut ja hengittäminen on helpompaa! Maalissa vielä palautimisjuomaa, proteiinipatukkaa, kaurajuomaa ja vettä, sekä tietenkin fiilistelyä suorituksesta. Samalla tosi testiin joutui viikon käytösä ollut Fitbit Charge HR aktiivisuusranneke, hyvin toimii!

Itsensä voittajat Ida&Milja

Kädet syyhyää jo seuraavaan kisaan, joka on Helsingissä elokuussa.. Mitähän ne intissä sanoo, jos menisin sinne ;)

Tänään oltiin vuorostaan Tildan kanssa meidän uran toisissa epiksissä. Hilde jäi kotiin keräämään voimia ensi viikonlopun SM- kisoja varten. Tildan kanssa lähdimme kokeileemaan kuinka kisahermot toimivat paineen alla. Eipä tuo nyt tuottanut Tildalle mitään ongelmaa! Menimme mölli hyppärin kaksi kertaa ja Tilda ohjautui todella hyvin. Yritin itsen muistaa oppimaani ja rytmittää sekä ohjata huolella parhaani mukaan. Ensimmäisellä kierroksella Tildan hypyt olivat vähän korkeita ja muutaman käännös venyi. Toisella kierroksella kiinnitin näihin asioihin huomiota ja vauhti kasvoi hurjasti! Vauhdikas nollarata takasi meille murskavoiton luokasta! Että mä olin ylpeä sähkjäniksestä, jonka keskittyminen oli täysi 100% jopa kisoissa! Palkinnoksi murskavoitosta saimme Ville Liukan ja/tai Iida Vakkurin koulutuksen! Huisin siistiä!

Tässä vielä linkki videoon radasta :)